USA:n länsirannikolla muodostettu STP julkaisi debyyttinsä grunge-aallon syntymisen jälkeen, ja Core-levy on hiljattain yhteen palanneen sakin maineikkain plätty. Core tarjoaa laulaja Scott Weilandin likaisen ja mieleenpainuvan äänen lisäksi suoraa mättöä, mutta sekaan mahtuu myös pessimismiä ja ajottain myös pelokkaita, hämmentäviäkin osia.
Vaikka levyn yleiseksi kuvaukseksi on helppo mieltää sana "synkkyys", välittyy siitä myös itsevarmoja ja loistokkaita tunnetiloja. Hämmennystä aiheuttaa tiettyjen sanoitusten lisäksi myös kappaleiden No Memory ja Wet My Bed eriskummalliset melodiat.
Kuten muissakin ysärin grunge-bändeissä, myös STP:n musiikissa basso on erittäin läsnä, ja tekee musiikin tunnetiloista ainutlaatuisia. Robert DeLeon basistin rooli Stone Temple Pilotsissa on tärkeä, ja tätä tärkeyttä havainnollistaa kappaleet kuten Piece of Pie, Plush ja Crackerman. Kitaristi Dean DeLeo jää kenties hieman pikkuveljensä varjoon, vaikkei hänenkään soitosta moitittavaa löydy.
Hattua täytyy nostaa yhtyeelle siinä, kuinka toimivan kokonaisuuden se on saanut kasaan; levyä voi helposti kuunnella alusta loppuun, eikä missään vaiheessa tee mieli skipata kappaletta. Esikoisella on aivan selkeä päämäärä ja soundit sekä melodia ovat miellyttävän tuoreita.
Jos on jo ehtinyt nauttia muiden grunge-edustajien loistojulkaisuista, tätä ei kannata jättää kokematta.
